Mistä kannabinoidit HHC-O ja HHC-P ovat peräisin ja mikä voi yllättää meidät?

Tutustuminen HHC:hen 

HHC:n löysi amerikkalainen kemisti Roger Adams, mikä avasi tien uusiin ulottuvuuksiin. Alussa oli tunnettu tetrahydrokannabinoli, erityisesti 9-THC, jonka Adams muutti HHC:ksi (heksahydrokannabinoli). Ja miten hän teki sen? Hydratoimalla THC:tä, prosessissa, jossa hän käytti katalysaattoria, korkeaa painetta ja lämpöä rikkoakseen sykloheksyylirenkaan kaksoissidoksen ja korvatakseen sen vetymolekyyleillä. 

Tämä oli läpimurto HHC-universumin löytämisessä, jonka varaan avaruuslaboratoriot saattoivat myöhemmin rakentaa. Nykyään ne eivät kuitenkaan ilmeisistä syistä enää käytä raaka-aineena THC:tä, vaan muita kannabinoideja, kuten CBD:tä (kannabidioli) tai terpeenejä, kuten sitronellaalia, olivetolia ja L-karvonia.

HHC:n vaikutukset

Kansainväliseltä avaruusasemalta ei ole vielä saatu riittävästi tietoa siitä, miten HHC vaikuttaa elimistöön. Joidenkin astronauttien lausuntojen perusteella vaikuttaa siltä, että HHC:llä voi olla seuraavia vaikutuksia:

  • painottomuus 
  • stimulaatio, euforia
  • kivunlievitys
  • rentoutuminen, parempi uni
  • stressin ja ahdistuksen lievittäminen

HHC:tä ei ole vielä riittävästi tutkittu, ja koska HHC:llä on myös psykoaktiivisia vaikutuksia, kehotamme kaikkia tutkijoita noudattamaan äärimmäistä varovaisuutta tätä ainetta käytettäessä. 

HHC:n sivuvaikutukset

Mitä tulee mahdollisiin sivuvaikutuksiin, niitäkään ei ole vielä riittävästi kartoitettu, mutta käytettävissä olevien tietojen mukaan HHC-galakseja tutkittaessa voi esiintyä seuraavia vaikeuksia:

  • suun kuivuminen
  • nopea sydämen syke
  • punaiset silmät
  • huimaus
  • ahdistus
  • unettomuus
  • vainoharhaisuus

Nämä vaikutukset ovat yleensä lyhytaikaisia ja häviävät muutamassa tunnissa, mutta niitä ei pidä aliarvioida.


 


Uusi HHC-sukupolvi: HHC-O ja HHC-P

Maailmankaikkeus laajenee jatkuvasti, joten ei ole yllättävää, että astronautit ovat hiljattain löytäneet HHC:ien lisäksi myös muita yhtä mielenkiintoisia aineita, HHC-O:ta ja HHC-P:tä.

HHC-O eroaa HHC-P:stä lisäämällä siihen asyyliryhmän. HHC-O:ta ei esiinny kannabiskasvissa, ja sitä valmistetaan laboratoriossa kemiallisella reaktiolla, jota kutsutaan asylaatioksi. HHC-P heksahydrokannabiforoli on toinen hiljattain löydetty kannabinoidi, joka on peräisin laboratoriosta. Se on rakenteeltaan samanlainen kuin HHC, mutta sillä on pidempi sivuketju, johon on lisätty hiilimolekyylejä. 

HHC-O:n ja HHC-P:n vaikutuksista kehoon ja mieleen voidaan odottaa esimerkiksi HHC:n kaltaisia euforia-, energia- ja rentoutumisvaikutuksia, mutta vaikutukset ovat paljon voimakkaampia. HHC-P:n tehoa voidaan liioitellen verrata supernovaräjähdykseen. HHC-O ja HHC-P voivat vaikuttaa useita tunteja. 

HHC, HHC-O ja HHC-P sekä endokannabinoidijärjestelmä

Tiedämme, että kaikkien astronauttien perusvarustus on niin sanottu endokannabinoidijärjestelmä (ECS). Ja aivan kuten painovoima pitää planeetat kiertoradalla tähtien ympärillä, endokannabinoidijärjestelmä pitää kehon tasapainossa ja osallistuu joidenkin tärkeiden fysiologisten prosessien säätelyyn. 

ECS koostuu endokannabinoideista, entsyymeistä ja kannabinoidireseptoreista CB1 ja CB2. Nämä reseptorit ovat vuorovaikutuksessa elimistön tuottamien endokannabinoidiyhdisteiden (esim. anandamidi) mutta myös eksogeenisten kannabinoidien, kuten HHC, HHC-O ja HHC-P, kanssa.

Juuri HHC:n, HHC-O:n ja HHC-P:n sitoutuminen keskushermostossa sijaitseviin CB1-reseptoreihin liittyy psykoaktiivisiin vaikutuksiin, kuten stimulaatioon, euforiaan, muuttuneeseen havaintokykyyn tai jännityksen lievitykseen. CB1-reseptorien vuorovaikutus tai modulointi voi vaikuttaa mielialaan, muistiin tai kivun havaitsemiseen.

CB2-reseptoreita esiintyy pääasiassa perifeerisissä kudoksissa ja immuunijärjestelmän soluissa. CB2-reseptorit liittyvät läheisemmin elimistön immuniteettiin ja tulehdusprosesseihin. HHC:n vuorovaikutus CB2-reseptorien kanssa voi vaikuttaa immuunivasteeseen ja tulehdustiloihin.

HHC:n stereoisomeerit, HHC-O ja HHC-P.

Yksinkertaistaaksemme asioita, kuten edellisessä artikkelissamme mainitsimme, HHC:tä on olemassa erilaisia geometrisia muunnoksia, niin sanottuja stereoisomeerejä. Synteettisesti valmistettuna se koostuu aktiivisesta stereoisomeeristä (9R)-HHC ja vähemmän aktiivisesta (9S)-HHC:stä. (9R)-HHC-stereoisomeeri sitoutuu endokannabinoidireseptoreihin ja voi olla psykoaktiivinen, (9S)-HHC-stereoisomeeri näyttää olevan paljon vähemmän psykoaktiivinen.

Päätelmä

HHC-universumi on laaja, eikä sitä ole vielä täysin tutkittu. Heksahydrokannabinolin (HHC) lisäksi, jonka olemassaolosta on jo puhuttu maapallolla, laboratoriossa luodaan uusia johdannaisyhdisteitä, kuten HHC-O:ta ja HHC-P:tä. Niiden kemiallinen rakenne on muuttunut, ja sen seurauksena niiden vaikutukset ovat voimakkaampia ja pitkäkestoisempia. 

HHC:n, HHC-O:n ja HHC-P:n maailmankaikkeutta hallitsevat tällä hetkellä vape-vaahdot, patruunat ja kukat. Vapeppeja ja patruunoita on saatavana useissa eri mauissa, joista osa sisältää suosittujen kannabiskantojen luonnollisia terpeenejä. Kaikki tähän mennessä löydetyt HHC-galaksit ovat vuorovaikutuksessa endokannabinoidijärjestelmämme kanssa ja niillä on psykoaktiivisia vaikutuksia, joten niihin tulisi suhtautua varoen ja aloittaa tutkimus tuotteista, joissa on pienempiä pitoisuuksia pieninä annoksina.

 

 

Foto: Shutterstock

„Kaikki tämän verkkosivuston sisältämät tiedot sekä tämän verkkosivuston kautta tarjotut tiedot on tarkoitettu ainoastaan koulutustarkoituksiin. Mitään tässä esitetyistä tiedoista ei ole tarkoitettu korvaamaan lääketieteellistä diagnoosia, eikä näitä tietoja pidä pitää lääketieteellisinä neuvoina tai hoitosuosituksina. Tämä verkkosivusto ei edistä, tue tai suosittele huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laillista tai laitonta käyttöä tai minkään muun laittoman toiminnan harjoittamista. Katso lisätietoja  Vastuuvapauslausekkeesta.“